Riskirakenne
Riskirakenteet ovat omien aikakausiensa tyypillisiä rakenneratkaisuja, joiden riskialttius on paljastunut vasta kokemuksen ja tutkimustiedon karttuessa. Niiden rakentamisen aikaan ongelmia ei täysin ymmärretty, ja rakenteet ovat usein olleet puutteellisesti suunniteltuja.
Riskirakenteille on tyypillistä, että ne altistuvat kosteusrasitukselle joko ulko- tai sisäpuolisen kosteuden seurauksena. Jokaisen riskirakenteen riskejä ja niiden toteutumista tulee arvioida tapauskohtaisesti. Riskin muodostumiseen vaikuttavat sekä riskiä lisäävät että vähentävät tekijät, kuten rakennuspaikka, rakenneratkaisut tai toteutustapa.
Riskirakenteen tutkiminen alkaa aina tilannekartoituksella, jonka jälkeen teemme tutkimussuunnitelman.
-
Tarkka tieto riskirakenteen tämän hetkisestä kunnosta
-
Varmistat kiinteistösi rakenteiden terveyden ja turvallisuuden
-
Maksuton tilannekartoitus tutkimustarpeen määrittämiseksi
-
Raportti jossa riskirakenne kuntoluokitellaan luokituksella 1-5
Yleisiä riskirakenteita
Valesokkeli
Valesokkeli on pientalojen perustustapa, jota käytettiin Suomessa erityisesti 1970-1980-luvuilla. Se on määritelty riskirakenteeksi KH 90-00394 -ohjeessa Kuntotarkastus asuntokaupan yhteydessä, suoritusohje 2007.
Valesokkelirakenteessa sokkelin näkyvä osa on ulkopuolelta jopa normaalin korkuinen, mutta todellisuudessa ulkoseinän runko alkaa valesokkelin yläpintaa huomattavasti alempaa, jopa maanpinnan tasolta tai sen alapuolelta. Tämä altistaa rakenteen maaperän kosteudelle sekä sadeveden aiheuttamalle rasitukselle, mikä voi johtaa alajuoksun ja muiden seinärakenteiden vaurioitumiseen.
Tämän rakenteen käyttöä perusteltiin aikanaan muun muassa paremmalla energiatehokkuudella sekä esteettömyydellä, koska se mahdollisti sisäänkäynnit ilman suuria tasoeroja.
Puukoolattu alapohja
Puukoolattua alapohjaa on rakennettu erityisesti pientaloihin vuosien 1950–1980 välillä. Kyseessä on rakenne, jossa puurakenteinen lattia on rakennettu maanvaraisen betonilaatan tai kellarin betonisen välipohjan päälle. Tällaiset rakenteet on luokiteltu riskirakenteiksi KH 90-00394 -ohjeessa Kuntotarkastus asuntokaupan yhteydessä, suoritusohje 2007.
Puukoolatun alapohjan riskit liittyvät useisiin kosteusteknisiin tekijöihin, kuten diffuusioon, rakenteen lämpötilan laskuun reuna-alueilla sekä kapillaariseen kosteuden nousuun maaperästä. Tyypillisiä vauriokohtia ovat betonin ja eristeen rajapinta, betonin ja lattiapalkkien rajapinta sekä alapohjan reuna-alueet.
Lisäksi vaurioita voi syntyä putkivuotojen seurauksena, sillä putkivedot on usein asennettu eristekerroksen sisään. Tällöin vuodot jäävät helposti piiloon ja ehtivät aiheuttaa laajaa haittaa ennen havaitsemista.
Kaksoislaattarakenne
Kaksoislaattarakenne on pientaloissa käytetty alapohjarakenne, jota rakennettiin erityisesti 1960–1990-luvuilla. Rakenne koostuu kahdesta betonilaatasta, joista alempi on maanvarainen betonilaatta. Maanvaraisen betonilaatan sekä pintalaatan väliin on sijoitettu lämmöneristekerros. Tämä rakenne on määritelty riskirakenteeksi KH 90-00394 -ohjeessa Kuntotarkastus asuntokaupan yhteydessä, suoritusohje 2007.
Kaksoislaattarakenteen suurimmat riskit liittyvät eristetilan kosteusvaurioitumiseen. Maaperästä nouseva kapillaarinen kosteus sekä mahdolliset putkivuodot eristetilassa voivat vaurioittaa eristeitä.
Maanvastainen sisäpuolelta eristetty seinärakenne
Maanvastainen sisäpuolelta eristetty seinärakenne on yleinen 1960–1990-luvuilla rakennetuissa kellarillisissa pientaloissa. Rakenne on määritelty riskirakenteeksi KH 90-00394 -ohjeessa Kuntotarkastus asuntokaupan yhteydessä, suoritusohje 2007.
Rakenne syntyi usein tilanteissa, joissa alun perin kylmäksi ja varastokäyttöön tarkoitettu kellaritila haluttiin myöhemmin muuttaa asuinkäyttöön. Eristys toteutettiin rakennuksen sisäpuolelta, koska ulkopuolinen eristäminen olisi ollut työlästä. Valitettavasti sisäpuolinen eristys voi aiheuttaa merkittäviä kosteusteknisiä ongelmia.
Rakenteen vaurioriskit liittyvät muun muassa ulkopuolelta tulevaan maaperän kosteusrasitukseen sekä diffuusioon, jonka seurauksesta kosteus voi tiivistyä kylmään betoniseinään eristekerroksen takana. Seurauksena voi olla rakenteiden vaurioituminen sekä sisäilmaongelmat.
Muita riskirakenteita
-
Huonosti tuulettuvat rossipohjaiset puurakenteiset alapohjat.
-
Seinärakenteet joiden perustuksien salaojitus ei toimi tai sitä ei ole ja joissa kosteus pääsee kapillaarisesti nousemaan seinärakenteeseen.
-
Maanvastaiset seinärakenteet, joiden perustukset ovat huonosti salaojitetut tai joiden perusmuurien vedeneristykset ovat puutteelliset tai puuttuvat kokonaan.
-
Alle 100 mm sokkelikorkeudeltaan olevien puurakenteisten seinien alaosat.
-
Vanhat hirsiseinärakenteet.
-
Liian tiivisti pinnoitetut puurunkoiset seinät, kun seinärakenteessa ei ole tuuletusväliä.
-
Väliseinärakenteet, jotka alkavat lattiapinnan alapuolelta maanvaraisen betonilaatan päältä.
-
Vesikatteen suuntaiset yläpohjarakenteet, kun yläpohjan tuuletus ei toimi tai sitä ei ole ollenkaan.
-
Loivat ja matalat harja- ja pulpettikattoiset sekä tasakattoiset yläpohjarakenteet, kun yläpohjan tuuletus ei ole toimiva.
-
Yläpohjan lämmöneristeen yläpinnassa on vesihöyryntiivis rakenne.
-
Mineraalivillaeristeisessä yläpohjarakenteessa ei ole höyryn- tai ilmansulkua.
Muistilista riskirakenteista
-
Riskirakenteet ovat erittäin yleisiä vanhemmissa pientaloissa.
-
Riskien konkretisoituminen riippuu useista tekijöistä, ja siksi rakenne täytyy tutkia aina yksilöllisesti.
-
Riskirakenteet vaurioituvat kosteusrasituksesta.
-
Ota meihin yhteyttä ja teemme ilmaiseksi alustavan tilannekartoituksen.